Kertomuksia verhojen takaa

Olen viime aikoina pysähtynyt pohtimaan historiaa ja niitä näkymättömiä säikeitä, jotka sitovat meidät ihmiset tiettyyn paikkaan. Samalla kun olen päivittänyt nettisivujani, olen löytänyt uuden yhteyden omiin juuriini Hakojärvellä.

Äitini kertoi hiljattain muiston edesmenneestä mummostani, omaa sukuaan Väliahosta (synt. 1936), joka kävi aikoinaan koulua juuri täällä Hakojärvellä. Mummo oli muistellut sota-aikaa koululla: kuinka verhot vedettiin tiukasti eteen ja päiviä vietettiin kynttilän valossa. Myös hänen nuoremmat sisaruksensa kulkivat samaa koulutietä.

Vaikka kävin lapsena kyläilemässä Hakojärvellä isoisovanhempieni luona, en ollut osannut ajatella tätä syvää yhteyttä ennen kuin nyt. Tieto siitä, että oma sukuni on opiskellut samoissa tiloissa kynttilän loisteessa, sai minut katsomaan myös kylähoitolan seiniä aivan uusin silmin. 

Tämä oivallus vahvistaa sitä, mitä haluan työssäni vaalia: lämpöä ja kiireetöntä läsnäoloa. On etuoikeus jatkaa tarinaa samalla kylänraitilla, missä mummoni kerran aloitti oman polkunsa.

-Terhi

PS. Historian rinnalle on syntynyt myös jotain aivan uutta. Olen tuonut valikoimaan elämyspajat, jotka on suunniteltu tuotavaksi suoraan kotiin tai yhteisiin kokoontumisiin. Käy tutustumassa ja kutsutaan ilo kylään!